Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset on hauskin kirja, jonka olen lukenut pitkiin aikoihin. Se saattaa olla jopa tämän vuoden hauskin kirja. Eikä kirja ole pelkästään hauska. Se on myös terävä puheenvuoro vanhojen ihmisten inhimillisen kohtelun puolesta.
Ehtoolehdon
palvelutalossa alkaa remontti ja asukkaat joutuvat etsimään majapaikkaa
muualta. Yli 90-vuotiaat naiset eivät jää voivottelemaan vaan tarttuvat toimeen
ja muuttavat ex-suurlähettiläs Onnin suosiollisella myötävaikutuksella
kimppakämppään Hakaniemeen.
Viime
vuosina on kirjoitettu paljon vanhusten huonosta hoidosta. Sensaatiohakuisia
juttuja on tehty ja kauhisteltu sitä miten vanhoja ihmisiä kohdellaan huonosti.
Ehtoolehdon vanhusten mielestä jutuissa on väärä sävy:
”Ei
vanhuuden pitäisi olla jokin modernin yhteiskunnan yllättänyt uusi ilmiö, ikävä
haittatekijä, josta on päästävä nopeasti eroon. Sen kuvan näistä
sensaatiohakuisista jutuista saa”, Anna-Liisa tuhahtaa.
Kirjassa
on monia herkullisia henkilöhahmoja, kuten remontin projektipäällikkö Jerry
Siilinpää, jonka reipas esiintyminen ei jätä ketään kylmäksi. ”Kartoitetaan
ensin yhdessä ongelmat ja sitten etsitään action itemit ja maalataan
tavoitemaisema. Teillähän on alkanut siellä joissain kämpissä jo asbestipintojen
poistohommeli. Olisko siihen liittyen noussut jotain kriittistä rajapintaa?”
Juurikin
näin elikkäs heipat ja hyvät joulut, kuten vaatekaupan myyjä kiteyttää.
Kun
on elänyt yli 90-vuotiaaksi, on varaa suhtautua asioihin jo suurpiirteisesti.
Kaikkea pelotteluja ei ota vakavasti, jos lääkärinäkin on varsinaisen lääkärin pojanpoika.
Kaksi edellistä ehtivät kuolla.
Vanhukset
nauravat iloisesti kuolleille lääkäreille ja Irma kertoo, miten Sibelius oli
todennut kaikkien häneltä tupakoinnin kieltäneiden lääkärien kuolleen ennen
häntä, ja siksi hän tuprutteli sikareita vielä yli 90-vuotiaana.
Irma:
”Ja nyt minä poltan yhden savukkeen, muuten minä en kuole koskaan! Döden, döden, döden.”
Kun
puhutaan vanhuksista, kuolemasta, hautajaisista, eutanasiasta ja sairauksista,
on vaara, että huumori luiskahtaa mauttomaksi. Lindgren väistää karikot eikä
sorru mauttomuuksiin.
Ehtoolehdon
pakolaiset on toinen osa vanhustrilogiasta. Ensimmäistä, Kuolema Ehtoolehdossa,
en ole lukenut. Kolmas osa, Ehtoolehdon tuho, ilmestyy ensi keväänä.
Elokuvakin on tekeillä.
Suhtauduin
ensin epäillen, minä nuori mies, siihen, että viitsisin lukea vanhuksista
kertovan kirjan. Arvovaltaiselta taholta tulleen vahvan suosituksen jälkeen
luin kirjan, onneksi.
Nauru
pidentää ikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti