Kuka on Olli Rehn?

Kun kuulin aikoinaan, että Timo Harakka tekee sosiologian väitöskirjaa Tampereen yliopistoon, yllätyin vain hieman, vaikka olinkin oppinut tuntemaan hänet lähinnä Jumalan teatterin miehenä ja toimittajana. Tämähän se vielä puuttuikin. Harakka on uskomattoman monipuolinen mies.

Hänen äidinkielensä on viittomakieli. Hänellä on vaimo ja kolme lasta. Hän on toiminut toimittajana ja kolumnistina mitä moninaisimmissa julkaisuissa. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Hän on soittanut huilua ja saksofonia sellaisessakin yhtyeessä kuin Klaus Fleming ja Nuijat. Hän on piirtänyt sarjakuvia ja ollut perustamassa Äänekosken Sarjakuvaseuraa. Hän on ollut vihreiden kansanedustajaehdokkaana ja demarien euroehdokkaana…

Mitä seuraavaksi?

Timo Harakka pyrki viime keväänä Euroopan parlamenttiin sosiaalidemokraattien listoilta. Juuri ennen eurovaaleja tuli markkinoille hänen kirjansa Suuri kiristys – Tie ulos eurokriisistä. Luin kirjan vasta nyt.

Harakka kirjoittaa hyvin ja vetävästi. Teatteritaiteen maisterilla on dramaturgia hallussa. Kirjassa on paljon herkullisia yksityiskohtia, joilla Harakka viihdyttää lukijaa. Tällaista talouskirjaa on maallikonkin nautinto lukea.

Suomalainen media on Harakan mielestä vältellyt avointa, analyyttistä ja kriittistä keskustelua eurokriisistä. Taloustoimittajat toistavat kuorossa ns. asiantuntijoiden puheita. Kiristyslinjan vaihtoehtoja ei ole haluttu etsiä eikä esitellä, kuuluu Harakan teesi. Puolueetonta taloustiedettä ei ole.

Suuri kertomus, jossa pankkikriisi muutettiin yhdessä yössä velkakriisiksi on mennyt hyvin kaupaksi. Olli Rehn kirjoitti lehtijutussa tammikuussa 2011, että finanssikriisi iski Eurooppaan kovaa, koska valtiontaloudet eivät olleet kunnossa.

Ja Harakka iskee heti takaisin: ”Hetkinen: valtiontaloudethan joutuivat vaikeuksiin finanssikriisin takia. Yhtä hyvin Rehn olisi voinut väittää, että aurinko nousee, koska kukko kiekuu.”

Pitkin matkaa Euroopan komissio saa Harakalta huutia. Komissio on ollut kiristyksen ideologinen toimeenpanija ja talouskomissaari Olli Rehn ”oli varsinaiselta päätehtävältään propagandakomissaari”.

Rehniä Harakka rusikoi ankarasti, vaikka kirjoittaakin, että kirjaa ei ole suunnattu ketään vastaan. Rehniä kirjailija lohduttaa sillä, että kukaan toinen suomalainen poliitikko ei saa nauttia yhtä myötäsukaisesta julkisuudesta kuin Miehemme Brysselissä.

”Vaikka linja, jota Rehn ajaa ja puolustaa, on aiheuttanut euroalueen haavoittuvimmissa maissa yhteiskunnallisen, sosiaalisen ja jopa taloudellisen katastrofin, EU-komission kiristyspolitiikkaa arvostelevat jutut ovat Suomen valtavirran mediassa peräti harvinaisia.”

No nythän tilanne on muuttunut ja Olli istuu Euroopan parlamentissa. Harakka taas odottaa ensimmäisenä varamiehenä, josko paikka vapautuisi Brysselin parlamentissa.

Olli Rehnin nimi tuli tutuksi Euroopan kriisimaissa, vaikka joku saattoi teeskennellä, ettei tunne tätä mikkeliläistä jalkapalloilijaa ja Churchillin ihailijaa.

”Kuka on Olli Rehn? Tunteeko joku tämän miehen?” Näin raivosi belgialainen ministeri tammikuussa 2012 saatuaan Brysseliin kirjeen Brysselistä. Komissio vaati kirjeessä yli miljardin euron budjettileikkauksia juuri synnytetyltä hallitukselta. Aikaa oli viisi päivää.

Niin, kuka on Olli Rehn? Entä kuka on Timo Harakka? Kun lukee kirjan, tietää molemmista miehistä hieman enemmän.

Kylmää naurua kyynelten läpi

Jari Järvelä on kirjoittanut mustan huumorin sävyttämän tragikomedian, jossa ollaan liikkeellä Ladalla päämääränä Espanjan Pamplona. Päähenkilön parisuhde on epäonnistunut, avioliitto on ohi, talo on yritetty sytyttää palamaan ja mies pakenee. Hänessä on luuserin leima.

Teemu ei voi käsittää vaimonsa sielunelämää. Avioliitossa vaimo kielsi vaaralliset seikkailut, jopa moottoripyörän oston. Heli  halusi turvallisen miehen, joka elää hänen kanssaan turvallisessa kodissa turvallista elämää eikä mitään machopelleilyä. ”Ihanaa kun mies on teddykarhu.”

Ja mitä sitten tapahtui. Heli meni ja petti Teemua kiihdytysautoilijan kanssa ja jätti miehensä kuin nallin kalliolle. Yhteisestä elämästä puuttuikin kuulemma kiihko, rakastumisen vimma, tunteen palo.

Kovia kokenut, kodinturvalaitteita, kuten jauhesammuttimia, työkseen myynyt Teemu aikoo tehdä itsemurhan Lasse Virenin kultashortseissa kuuluisan härkäjuoksun yhteydessä Pamplonassa. ”Jos mä en ole osannut elää tyylillä, niin ainakin kuolen tyylillä.”

Kuulostaa makaaberilta, ja sitähän se onkin, mutta homma toimii. En ole parisuhdekirjojen erityisasiantuntija, mutta luulen, että Järvelän kirja on lajissaan parhaasta päästä. JJ kuljettaa tarinaa notkeasti ja suomen kieli soljuu kauniisti.

Teemun matkakumppanina on Tanskasta kyytiin otettu ristiriitainen Agnes. Hänellä on tärkeä rooli kirjassa. Parivaljakko hitsautuu hyvin yhteen monien vaikeuksien jälkeen.

Pamplonan härkäjuoksussa tapahtuu lopulta kummia. Teemu ei kuolekaan härkien sarviin vaan hänestä tulee hengenpelastaja, sankari, jota lehdet ylistävät dramaattisten kuvien kera.

JJ on rakentanut toimivan matkakirjan ja parisuhdeoppaan miehen näkökulmasta. Se on kylmää naurua kyynelten läpi. Särkyvää ei varmaankaan nouse Suomen kirjallisuushistorian kahdeksan kärjessä -listalle, mutta minun tämän vuoden listallani se sijoittuu korkealle.

Twitterin lumoissa

Herrat (Alexander Stubb – Tuomas Enbuske) ovat Twitterin lumoissa tähän tapaan: ”Twitter on itsejärjestäytyvää anarkismia. Siltä puuttuu symbolinen mestari, päätoimittaja ja Jumala. Twitter on samaan aikaan sekä kapitalismia että sosialismia. Twitter näyttää takapuolta klassiselle taloustieteelle, sillä ihmiset antavat siellä toisilleen asioita ilmaiseksi.”

Suomen innokkaimmat twiittaajat ovat antaneet nimensä tälle pienelle opaskirjalle, jonka avustajat ovat koonneet. Se johdattaa vasta-alkajankin hyvin Twitterin saloihin. Kritiikitön ylistyslaulu ja ylisanat tosin hieman häiritsevät.

Kirja on tietääkseni ilmestynyt vain sähköisenä e-kirjana. Kustantaja on Otava, mutta aivan yhtä hyvin se voisi olla Twitter. Herra Twitter kiittänee mainoksesta.

Teknisesti tumpelona vastustan yleensä kaikkia uusia keksintöjä ensin varmuuden vuoksi. Kun olin työelämässä, naureskelin Facebookille enkä aikonut mennä mukaan Twitteristä puhumattakaan. Instagramista en tiennyt mitään. Nyt olen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, luen lähes pelkästään sähkökirjoja, sanomalehdet luen ipadilta ja minulla on blogi.

Nyt olen sitä mieltä, että sosiaalista mediaa ei pidä jättää pelkästään teinien temmellyskentäksi. Some on mitä parhainta dementian torjuntaa.

Jääräpää

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Kokeilen, onnistuuko tumpelolta blogin luominen. Koekaniinina on Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää, jonka olen juuri lukenut.

Pieniä kirja-arvioita, raapaisuja, olen julkaissut Facebookissa pari-kolme vuotta. Nyt saatan ryhtyä julkaisemaan niitä myös täällä blogissa.

MPH on minun listoillani yksi huumorikirjallisuuden ykkösnimistä juuri nyt. Heikkinen ei kuitenkaan ole vain humoristi. Hänellä on idea.

Heikkinen saattaa olla päähän potkittujen ja syrjään sysättyjen puolella, vaikka humoristeista ei aina tiedä, millä puolella ovat.

Jääräpäässä seikkaillaan Lapissa, Muoniossa ja Enontekiöllä. Muoniossa kunnanjohtajana on Helsingistä tullut Katja Karhuvuoma, jonka mies on paikallinen saamelainen Asla.

Perhesuhteita ja kunnallispolitiikan kiemuroita kirjassa setvitään niin, että kielellisessä ilotulituksessa hitaimmat voivat tippua moottorikelkan kyydistä. Liioittelu on Heikkisen ase typeryyttä vastaan.

Muoniossahan on oikeastikin etelästä tullut naispuolinen kunnanjohtaja, jonka olen tavannut. Ja niin on Kittilässäkin, jos ei ole viime päivinä erotettu.

Muonion kunnanjohtaja on näköjään hakenut Kauhavan kaupunginjohtajaksi ja Kittilän kuntapomo taistelee paikastaan. Ei mene hyvin etelästä tuoduilla naisilla Lapin kunnissa. Kirjailija Heikkinen on ajan hermolla.

Vaikka etelä ja pohjoinen taistelevat Heikkisen kirjoissa, loppu on onnellinen. Joku saattaa muistaa Terveiset Kutturasta, jota luettiin Radio Suomessa taannoin jatkokertomuksena. Kirjailija on sama Heikkinen, Kainuun lahja Helsingin Sanomille, jonka toimittaja hän on.