Raija Oranen on kirjoittanut yli 600-sivuisen järkäleen
Aurora Karamzinista (1808-1902). Hän oli aikansa superjulkkis, Venäjän tsaarien
ystävä, hovineito, kohukaunotar ja upporikas perijä, josta tuli
Diakonissalaitoksen perustaja ja köyhien ystävä.
Helsingissä Aurorasta muistuttavat mm. Auroran sairaala ja
Hakasalmen huvila, joka toimii kaupunginmuseona. Viimeiset vuotensa Aurora asui
isäpuolensa rakennuttamassa Hakasalmen huvilassa. Siellä hän myös kuoli
93-vuotiaana.
Oranen kuljettaa lukijan läpi 1800-luvun ammattitaitoisesti
ja kovalla rutiinilla. Kirja on ehkä enemmän kuva aikakaudesta kuin Auroran
henkilöstä. Aurora jää usein sivuosaan, kun Oranen kuvaa vuosisadan tapahtumia.
Kirjan sivuilla esiintyy aikansa eliitti Snellmanista
Topeliukseen. Korkea virkakunta vilisee tuttuja nimiä: Armfelt, Linder,
Mannerheim, Haartman. Rahvas loistaa poissaolollaan.
Rouva Karamzin viilettää hengästyttävällä tahdilla pitkin
Eurooppaa ja erityisesti Pietarin ja Helsingin väliä, vaikka matkustaminen
1800-luvulla oli hidasta ja vaivalloista. Juhlista toiseen riennetään kuitenkin
vauhdikkaasti, silkkipuvut kahisevat ja ruokalistat selvitetään perusteellisesti.
Pietarin hovipiireihin Auroran johdatti hänen isäpuolensa,
senaatin prokuraattori Walleen, joka antoi jo varhain nuorelle naiselle
ulkopoliittista opetusta. ”Meidän on hyvä olla Venäjän kanssa, kun ollaan
sovussa ja sievästi eikä ärsytetä turhan takia, emmehän me ole mitään
terrierikoiria, emmehän?”
Aurora omaksui opit ja päivitteli vanhemmiten: ”Nuoret
miehet ja valtion asiat! Se oli vaarallinen yhdistelmä, oli aina ollut.
Valtioiden asioiden hoitoon tarvittiin miehiä, joilla oli takanaan pitkä elämä,
paljon kokemusta ja laaja näkemys eri mahdollisuuksista.”
Aurora Karamzin saattoi rikkaimmillaan olla Euroopan rikkain
nainen. Hänen rikkautensa perustuivat perintöön, jonka jätti nuorena kuollut
ensimmäinen aviomies Paul Demidov. Kaivokset jauhoivat rikkauksia Demidovin
suvulle. Toinen aviomies oli Andrei Karamzin, upseeri, joka kuoli Krimin
sodassa.
Oranen on viime vuosina keskittynyt tekemään historiallisia
romaaneja merkkimiehistä ja –naisista. Oma suosikkini on muutama vuosi sitten
ilmestynyt Metsästäjän sydän. Siinä seikkailevat ystävykset Gustaf Mannerheim,
myöhempi marsalkka, ja Hjalmar Linder, joka oli Aurora Karamzinin kummipoika.
Samat suvut ovat tärkeissä rooleissa myös Orasen uutuudessa.
Metsästäjän sydän oli ensimmäinen Orasen kirja, jonka luin.
Sen jälkeen olenkin lukenut kaikki. Oranen on vakavasti otettava viihdekirjailija. Hänen
vahvuutensa ovat huolelliset taustatyöt. Historialliset faktat ovat kohdallaan
ja hänen viimeaikaiset kirjansa käyvät hyvin myös historian oppitunneista.
Kun kirja pitää saada valmiiksi joka vuosi, aikaa ei tahdo
jäädä tiivistämiseen. Lievä karsinta olisi tehnyt hyvää myös Auroran tarinalle.
Toisaalta monet rakastavat tiilisikiviä, niin kummalliselta kuin se
kuulostaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti