Historioitsija Mirkka
Lappalainen on kehuttu ja palkittu niin moneen kertaan, joten ei kai se enää
mikään yllätys ollut, että hän sai uudesta kirjastaan Tieto-Finlandian. Kirja
kertoo Pohjolan leijonasta (Kustaa II Aadolf) ja siitä miten hän rakensi
hajanaisesta ja köyhästä Ruotsista tehokkaan valtion.
Sekasortoiseen
Suomeenkin saatiin jonkinlaista järjestystä. Ainakin veroja ryhdyttiin
keräämään entistä tehokkaammin ja Suomi alkoi tuottaa sotilaita suurvallaksi
kasvavan Ruotsin tarpeisiin. Pääarkkitehtina hääri kuninkaan legendaarinen
kansleri Axel Oxenstierna.
Lappalainen
kirjoittaa helppolukuista asiaproosaa. Hänen tekstissään on myös kirjallisia
ansioita. Kirja alkaa kuin dekkari ja ensimmäisen luvun otsikko kertoo mistä on
kyse: Murha Sipoossa. "Helluntain jälkeen 1615 pieni Jacob Mårtensson
löysi ruumiin."
Myös kirjan loppu on
hieno. Lappalainen vierailee Porkkalanniemen muinaisessa hopeakaivoksessa,
jossa myös Kustaa II Aadolf aikoinaan kävi. "Neljäsataa vuotta myöhemmin
kuninkaan hopeakaivos on hiljainen. Tieltä kuuluu moottoripyörän ääni, ja kun
se kaikkoaa, vain hyttyset inisevät. Vettä valuu kallioilta kaivoksen pohjalle.
Kivi tuntuu kylmältä kämmentä vasten."
Muistelen lukeneeni,
että Lappalainen on haaveillut historiallisen romaanin kirjoittamisesta. Se
häneltä varmasti onnistuisikin mainiosti, mutta jo nyt hänen kirjansa ovat kuin
historiallisia romaaneja parhaimmillaan.
Romaaninsa
päähenkilöksi Lappalainen voisi valita vaikkapa Axel Oxenstiernan. Hän on
vaikuttava hahmo Ruotsin historiassa, ja hänestä olisin lukenut enemmänkin
Pohjolan leijonan kyljessä.
Kustaa Aadolfin
aikana luotu Ruotsin valtio oli nimenomaan Oxenstiernan luomus. Kuningas luotti
kansleriinsa ja uskalsi delegoida valtaansa hänelle eikä Oxenstierna kaihtanut
vallankäyttöä. Leijona ja kansleri kuuluivat yhteen.
Hitaat suomalaiset
eivät ilmeisesti tajunneet Oxenstiernan merkitystä. Lappalainen kertoo,
miten tylysti kansleria kohdeltiin Lammilla, kun tämä oli matkalla Riiasta
Viipurin kautta Turkuun. Hänelle ei annettu sen paremmin sänkyä kuin
sänkyvaatteitakaan yöpymistä varten. Joukko talonpoikia tuomittiin
niskoittelusta sakkoihin.
Kustaa II Aadolf oli
Ruotsin merkittävin kuningas, jonka taru päättyi taistelukentälle Lützenin
mutaan. Tieto kuninkaan kuolemasta saapui Tukholmaan vasta kuukauden kuluttua
tapahtumasta. Ruotsi siirtyi holhoojahallituksen ja erityisesti Oxenstiernojen
sukupiirin aikaan.
Axel Oxenstierna on
Lappalaisen mielestä yksi Euroopan historian suurista valtioneroista ja hän loi
Kustaa II Aadolfin sellaisena kuin historia hänet tuntee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti