On olemassa mies nimeltä Matti Klinge, joka esiintyy usein
julkisuudessa. Joskus tuntuu, että mies joka esiintyy Matti Klingenä ei ole
Klinge vaan roolihahmo, joka esittää Matti Klingeä.
Klinge on kuin suomalaisen sivistyneistön Kalle Päätalo;
kirja tulee joka vuosi. Tänä syksynä kirjoja on julkaistu ainakin kolme:
päiväkirjasarjan 16. osa, muistelmien toinen osa ja runokirja. 78-vuotiaana
Klingen vauhti kiihtyy.
Päiväkirja jatkaa tutuilla teemoilla. Klinge suree
angloamerikkalaisen kulttuurin ylivaltaa, ymmärtää Venäjää, korostaa Saksan ja
Ranskan merkitystä sekä pilkkaa sivistymättömiä toimittajia. Klinge kulkee
usein valtavirtaa vastaan. Mielenkiintoisia ovat luonnehdinnat monista henkilöistä.
Olof Palmen, Erkki Tuomiojan ja Jörn Donnerin vertailu on
kiinnostavaa. ”Palme oli kova, Tuomiojassa on kukkaisvallan sävyä, olen sanonut
ihailevani hänen ujoa vakaumuksellisuuttaan”, Klinge kirjoittaa. Donnerin
julkiseen esiintymiseen kuuluu Klingen mielestä ”jonkinlaisen pätemisen tarpeen
ja epävarmuuden esiin nostama arroganssi”.
Tyylikysymykset ovat Klingelle tärkeitä. Tapainturmelusta
vastaan ja hyvän käytöksen puolesta hän jaksaa puhua vuodesta toiseen. Itse
Klinge pukeutuu aina tyylikkäästi, vaikka Jukka Kemppinen kirjoitti eräiden
Otavan kokkareiden jälkeen, että "illan
naurettavimmasta pukeutumisesta vastasi jälleen kerran Matti Klinge."
Tyylikkyyden ja naurettavuuden raja on hiuksenhieno; se on katsojan silmissä.
Esikuvansa
Klinge on löytänyt läheltä: ”Yleensä olen ajatellut isääni pukeutumisen ja
käyttäytymisen esikuvana. Tosin minulla oli 60-luvulla useina vuosina viikset
ja 70-luvulla vähän pitempi tukka kuin muulloin, ja joskus jopa samettipuku…”
Fascinoivaa!
Lukija voi valita näkökulmansa. Klinge on joko koominen
hienostelija tai terävä historiantutkija,
yhteiskunnallinen vaikuttaja tai loistava seuramies, joka hallitsee
poloneesit, seremoniat ja kauniit käytöstavat.
Klinge on mies menneisyydestä. Hänet on viskattu väärälle aikakaudelle;
hän on rojalisti tasavallan kuokkavieraana.
Erkki Tuomioja sanoi Klingen 75-vuotisjuhlaseminaarissa:
”Jos Matti Klingeä ei olisi, hänet pitäisi äkkiä keksiä, sillä ilman häntä
suomalainen historiankirjoitus ja –ymmärrys olisi paljon kapeammalla pohjalla
kuin se nykyisin on.”
Klingen 80-vuotispäivät lähestyvät. Tuleva päivänsankari
muistuttaa Tuomiojan toiveesta, jonka mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan
pitäisi kirjata, että ”hallitus käynnistää laajan poikkitieteellisen projektin
professori Matti Klingen yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikutuksen
selvittämiseksi julkaistavaksi hänen 80-vuotispäivänään”. Alkaa tulla kiire,
Klinge huokaa.
Joku määritteli Klingen osuvasti yhden miehen
juhlakulkueeksi. Onneksi on yksi Matti Klinge, kahdessa olisi kestämistä. Joka
tapauksessa on ilo lukea Klingen kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti