Tommi Kinnusen esikoisteos on ollut tämän vuoden
arvostelumenestys. Se on kehuttu puhki ja sille on povattu kaikkia mahdollisia
kirjallisuuspalkintoja Finlandiasta vuoden esikoiseen. Saapa nähdä. Itseään
kunnioittavat valitsijat eivät välttämättä mene lauman mukana vaan haluavat
ehkä yllättää ja tehdä ihan itsenäisen ratkaisun.
Hesarin Antti Majander jopa vetäisee, että Kinnusen romaanin
veroisia esikoisteoksia ilmestyy vain pari vuosikymmenessä. Olisi mukava
tietää, mikä se toinen tämän vuosikymmenen esikoinen on vai eikö se ole vielä
ilmestynyt ja mitkä ovat olleet ne edellisten vuosikymmenien mestariesikoiset.
Nyt olisi tilaus Kinnusen kirjan perusteelliselle
teilaukselle. Itse en ole havainnut, tosin pintapuolisen tarkkailun perusteella,
yhtään kielteistä arviota.
Neljäntienristeys on hyvä kirja. Mikä siitä tekee hyvän?
Nostan esiin kaksi asiaa, kuten entisellä Yle-pomollani Ari Järvisellä oli
tapana.
Ensinnäkin Kinnusen teksti on konkreettista. Sitä ei ole
viety aivan niin pitkälle kuin Antti Hyryn Uunissa, mutta kaukaista sukua olen
aistivinani. Otetaan umpimähkään valittu esimerkki Kinnusen kirjasta. Onni
heräilee jossakin satamakaupungissa vieraasta sängystä:
”Hän antoi katseensa tarkentua huoneeseen ja näki katon
keskellä haljenneen kipsisen rosetin ja seiniä kiertävät valkoiseksi kalkitut
leveät listat. Hän käänsi päätään. Huone oli niukka ja tummatapettinen.
Ranskalaisen parvekkeen oikealla puolen oli valurautainen patteri, nurkassa
nojatuoli ja pyöreäkupuinen jalkalamppu, sänkyseinällä ovi. Sängyn yllä
seinällä rimpuili puiseen ristiin naulattu tuskainen Jeesus.”
Neljäntienristeyksessä rakennetaan paljon, tehdään ruokaa,
lämmitetään vettä. Kätilö Marian toimintaa synnytyksessä kuvataan niin
realistisesti ja raadollisesti, että pahaa tekee.
Sitten se toinen asia, joka tekee kirjasta hyvän. Kinnunen
paljastaa paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Hän jättää sopivasti asioita
auki. Lukijan mielikuvitukselle jää tilaa.
Kirjassa on neljä päähenkilöä, joiden tarinan Kinnunen kertoo.
Aikaperspektiivi on satakunta vuotta. On kätilö Maria, hänen avioton tyttärensä
Lahja ja tämän mies Onni sekä Kaarina, joka on Onnin ja Lahjan miniä.
Päänäyttämönä on kirjailija Kinnusen kotikylä Kuusamosta, Neljäntienristeys.
Ollaan kipeiden perhesalaisuuksien äärellä.
Kaikilla henkilöillä on omat salaisuutensa ja kipupisteensä,
joita kirjailija kuvaa ymmärtäväisesti, etten sanoisi lämmöllä. Tukahdutettuja
tunteita on paljon. Riipaisevin on Onnin kohtalo. Hän yrittää olla hyvä
perheenisä, mutta onnea hän joutuu etsimään muualta, sodanjälkeisessä Suomessa
jopa laittomin keinoin.
Sen jälkeen kun kirjan on lukenut, kannattaa lukea
ensimmäinen luku uudestaan. Ensi lukemalta kirjan alku jäi hämäräksi.
Tommi Kinnunen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Se
on hyvä pohja kirjailijalle, vaikka eihän se mikään itsestään selvyys ole, että
kirjallisuuden opettaja osaa hyvin myös kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti