Tyttö ja pommi

Jos Tyttö ja pommi –kirjan olisi kirjoittanut joku ruotsalainen Stieg Larsson, se olisi suuri kansainvälinen menestys. Kirjan on kuitenkin kirjoittanut muuan Jari Järvelä Kotkasta ja se saattaa jäädä vain kansalliseksi tapaukseksi.

Vaikka kirjailija onkin kotkalainen, Tytössä ja pommissa on kyllä ainekset myös kansainväliseen menestykseen. Kirjasta aiotaan tehdä elokuva ja sen käännösoikeudet on myyty useaan maahan. Englanniksi kirja ilmestyy ensi keväänä. Käännösoikeudet osti tunnettu yhdysvaltalainen Amazon –kustantamo.

Tyttö ja pommi saattaa siis olla matkalla maineeseen. Ei hehkuteta kuitenkaan liikaa, ettei käy, kuten niille lukuisille suomalaisille misseille, jotka ovat olleet ”ennakkosuosikkeja” kansainvälisillä kaunokentillä.

Järvelä itse nimeää kirjansa rikosromaaniksi, ei siis dekkariksi. Ei nimi kirjaa pahenna, ellei kirja nimeä. Tapahtumapaikkana on Kotka ja vastakkain ovat nuoret graffitintekijät ja turvallisuuspalvelun vartijat, Bakteerit ja Rotat.

Järvelä on paneutunut ansiokkaasti graffitintekijöiden maailmaan ja hänen sympatiansa ovat heidän puolellaan. Asetelma ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti hyvät vastaan pahat vaan paljon vivahteikkaampi.

Kirjan kertojina ovat graffitintekijä Metro ja vartiointiliikkeen mies Jere. Metro on kongolaisen miehen ja suomalaisen naisen 19-vuotias nuori nainen, joka koettelee katutaiteellaan laillisuuden rajoja. Vartija Jere taas on nuori perheenisä, joka edustaa lakia ja järjestystä.

Onko Järvelä nihilisti, joka hyväksyy graffititaiteilijoiden töhrimiset, joista kustannukset maksavat kunnon veronmaksajat? Missä menee hyväksyttävän katutaiteen ja järjettömän töhrimisen raja? Vastaukseksi hyväksyttäköön se, että Järvelä on kirjailija.

Järvelä sekoittelee rooleja taidokkaasti. Molemmissa päähenkilöissä on sympaattisia piirteitä. Kumpi lopulta edustaa hyvää, kumpi pahaa? Kirjailija panee lukijan ajattelemaan. Kaikki ei olekaan niin itsestään selvää.

Järvelä on itsekin osallistunut kirjastaan käytyyn keskusteluun. Hänen mielestään Tytön ja pommin olennaisia kysymyksiä on julkisen tilan hallinta. Hän ihmettelee, miten tuhansien mainosten pommituksessa yksi luvaton graffiti saattaa herättää suorastaan raivoa.

Kosto on inhimillisellä tasolla Tytön ja pommin tärkeä teema. Metron kumppani Rust kuolee jo kirjan alkupuolella, kun hän yrittää paeta vartijoiden virittämästä ansasta. Metro ryhtyy kostajaksi ja väittää, että ihmisen tärkein perustarve on kosto: ”Kosto on rakkauttakin voimakkaampi. Kun rakkaus kuolee, kosto jää.”

Kirjailija on selventänyt eräässä blogikeskustelussa kostoteemaansa: ”Onhan kirjan tarina aika selvä osoitus siitä, ettei kosto vapauta vaan vangitsee, ei puhdista vaan sumentaa.”

Olkoon Tyttö ja pommi dekkari, jännäri, rikosromaani tai mikä tahansa, se on joka tapauksessa ajatuksia herättävä. Jos ei kuulostaisi niin kuluneelta, sanoisin, että Tyttö ja pommi on kansainvälisen tason rikosromaani.