Sotasankari Lauri Törni (1919-1965) eli sellaisen elämän,
että sen ympärille on helppo rakentaa myyttisiä ulottuvuuksia. Tutkijat Juha
Pohjonen ja Oula Silvennoinen ovat nähneet paljon vaivaa todistaakseen, että
Törni ei ollut legenda jo eläessään. Tulee jopa tunne, että myytti halutaan
murskaksi vaikka väkisin.
Mannerheim-ristin ritari Törni palveli kolmen maan
joukoissa: ensin talvi- ja jatkosodassa, kahdesti Saksan SS-joukoissa ja
lopulta Yhdysvaltain armeijassa sekä Saksassa että Vietnamin sodassa. Se
muistetaan, että tuleva presidentti Mauno Koivisto palveli Törnin alaisena.
Sodan jälkeen Törni sai Suomessa maanpetostuomion, karkasi
kahdesti vankilasta, päätyi maanpakolaiseksi Ruotsiin ja sieltä Venezuelaan,
kunnes pääsi Yhdysvaltoihin. Törni eli Larry Thorne kuoli, kun helikopteri syöksyi
maahan Vietnamissa.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on kertomus siitä, miten
Törnistä rakennettiin myytti. Tutkijoiden mukaan legenda sai alkunsa vasta
Vietnamista, katoamisesta ja kuolemasta. Jatkosodan päättyessä Törni ei vielä
ollut legenda, vaikka olikin Mannerheim-ristillä palkittu mies.
Jukka Tyrkön kirja Törnistä vuonna 1975 oli legendan synnyn
lähtölaukaus. Tutkijoiden mielestä Tyrkön kirja on ”haltioitunut sekoitus
historiaa ja mielikuvitusta”. Tyrkkö oli ainoa Törnin henkilökohtaisesti tuntenut
elämäkerturi ja ”teos on siksi jättänyt jälkensä kaikkeen, mitä Törnistä on
myöhemmin kirjoitettu”.
Törnin legendan synnyttämisen hetken tutkijat ajoittavat
kuitenkin vasta vuosiin 1997-99. Suomessa oli julkaistu useita Törni -kirjoja,
ne myivät hyvin ja Törnistä tuli kaikkien tuntema sankari. Kirjoissa kuitenkin
kuulemma paisuteltiin ja vääristeltiin Törnin tekoja.
Parhain päin selitettiin niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa
Törnin maanpetostuomiota, SS-taustaa, hänen viinanjuontiaan ja väkivaltaista
luonnettaan. Törni oli yksinäinen susi, joka oli parhaimmillaan
sissipäällikkönä. Johtajana häntä moitittiin kehnoksi.
Lauri Törni oli sotilas, joka ei rauhan töihin sopeutunut.
Hän kaipasi taistelukentille. Tutkijat rohkenevat jopa arvioida, että muuten
kuin sotilaana Törni oli keskinkertainen mies. ”Kouluja käymätön, itseoppinut
sähköasentaja saattoi sodanjälkeisessä Suomessa tuskin tavoitella
samankaltaista tyydytystä kuin miesten johtajana rintamalla.”
Törnin johtotähdet olivat toiminta ja sota. Tämä kuulostaa
jo pyhäinhäväistykseltä, kun tutkijat väittävät, että Törniä ei ajanut
isänmaanrakkaus vaan toiminnanhalu. Myytinrakentajat ovat sitten yrittäneet
runnoa häntä omien ihanteidensa mukaisiin muotteihin.
Törni on valittu Suomen Sotilas –lehden äänestyksessä
kaikkein rohkeimmaksi Mannerhim -ristin ritariksi ja kymmenen vuotta sitten
Ylen Suuret suomalaiset äänestyksessä hän tuli ohi kaikkien ennakkolistojen
sijalle 52.
Kyseessä ei siis ole mikään turha mies, vaikka totta on
tämäkin: Lauri Törni kävi monta sotaa ja hävisi ne kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti