Esko Valtaoja on uhrannut partansa Nenäpäivän alttarille.
Nenäpäivä, tiedättehän, on se tapahtuma, joka saa Ylen väen innostumaan,
suorastaan riehaantumaan, oikein kunnolla. Tosikkona minulle ei ole oikein
auennut, mistä on kyse, mutta varmaan se jotenkin liittyy Ylen ydinosaamiseen,
ehkä jopa yhteiskuntavastuuseen.
Esko Valtaoja sopii Nenäpäivän tähdeksi kuin nenä päähän.
Hänestä on viime vuosina tullut Mr. Tiede, tieteen varttijulkku, kuten hän itse
sanoo. Hän viihtyy hyvin julkisuudessa ja sanavalmiina miehenä hän kommentoi
tarvittaessa kaikkea mikä liikkuu.
Tapasin avaruustähtitieteen professorin viime joulukuussa
Tampereella eräissä juhlissa, missä paparazzi yllätti ja otti meistä kuvan.
Muutaman minuutin keskustelun perusteella voin vakuuttaa, että Esko on oikein
hauska ja henkevä mies.
Tänä vuonna ilmestyi Ursan kustantamana Valtaojan
kolumnikokoelma (Ensimmäinen koira kuussa), jossa on kirjoituksia kymmenen
vuoden ajalta. Valtaoja kirjoittaa pilke silmäkulmassa ja popularisoi tiedettä
niin, että tyhmempikin pysyy kärryillä. ”Kannattaa muistaa, että me kaikki
elävät olennot olemme tähtien
ydinjätettä, paitsi tietysti naiset, jotka ovat tähtipölyä.”
Kirjoitusten otsikot kertovat, mistä on kysymys. Juttuja on
laidasta laitaan. Muutama esimerkki: Rahaa ja onnellisuutta, Fukushima ja
Aleksanteri Suuren ilmavaivat, Maailmanhistorian sirkusprinsessat, Pahis-Nalle
ja Uppo-Nalle, Polkupyöräilyn ihanuudesta, Ihan homoo ja Kalsarifilosofiaa
jokamiehelle.
Valtaoja puolustaa homojen oikeuksia ja ydinvoimaa, vinoilee
persuille ja Räsäsen Päiville sekä kumoaa huonosti perusteltuja väitteitä.
Pidin erityisesti Valtaojan puolustuspuheesta meille
mokaajille. Hän antaa Homo Sapiensille (viisas ihminen) jopa uuden määritelmän:
epäonnistuva eläin. Hän kirjoittaa, että vain ihmisellä on varaa epäonnistua
jatkuvasti. Epäonnistunut eläin on saman tien kuollut eläin.
Menestystä palvotaan niin, että unohdamme elämän koostuvan
lähes yksinomaan suurista ja pienistä epäonnistumisista. Kukaan ei ole seppä
syntyessään. Mokaaminen onkin aivan liian vähän arvostettu inhimillisyytemme
peruspiirre. ”Riemuitaan toki onnistumisista, mutta annetaan myös
epäonnistumisille arvonsa. Niihin sentään perustuu kaikki.”
Ei muuta kuin kohti uusia epäonnistumisia!
Viihdyin oikein hyvin Valtaojan tekstien parissa. Jos hän ei
ota muita vakavasti, ei hän ota itseäänkään. Hän pilkkaa jopa omaa ulkoista
olemustaan: ”Naaman suhteen ei ole muuta tehtävissä kuin koettaa peittää
mahdollisimman suuri osa karvoituksen alle ja hymyillä sen näköisenä, että
sisäistä kauneutta täältä takaa löytyy, uskokaa pois.”
Mutta miten on nyt, kun parta on poissa. Lähtikö Valtaojalta
myös valta. Vanhan testamentin Simsonin voima perustui hänen hiuksiinsa.
Petollinen vaimo Delila leikkautti Simsonin hiukset ja se oli Simsonin loppu.
Houkutteliko Yleisradio Valtaojan ansaan? Parta lähti ja arvokkuus meni. Ottaako joku vielä vakavasti parrattoman Valtaojan?
Houkutteliko Yleisradio Valtaojan ansaan? Parta lähti ja arvokkuus meni. Ottaako joku vielä vakavasti parrattoman Valtaojan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti