Viikonloppuna avattiin Brysselissä
Belgian kuninkaallisessa taidemuseossa Marc Chagallin (1887-1985)
taiteen suurkatselmus. Olen kuvataiteen asiantuntija sillä
itsevarmuudella, minkä täydellinen tietämättömyys antaa, joten
voin esittää varmoja mielipiteitä näyttelystä.
Kävin näyttelyssä heti
avajaispäivänä. Suosio oli suuri, joten jonkin verran joutui
jonottamaan, mutta museo on niin suuri, että sinne uppoaa isokin
välimäärä.
Se on ainakin varmaa, että tämä
Chagallin retrospektiivinen näyttely on yksi parhaista, joita olen
koskaan nähnyt. Ja olen sentään nähnyt Picassoa, Matissea,
Gauguinia, Antti Ojalaa, Nanna Sutta ja Nelimarkkaakin monessa
polvessa.
Brysselissä Chagallin töitä on
haalittu eri puolilta maailmaa ja kokoon on saatu yli 200
taideteosta. Näytteillä on varhaisia töitä jopa vuodelta 1908 ja
myöhäisimmät ovat 1980-luvulta. Näyttelystä saa hyvän
kokonaiskuvan Chagallin taiteellisesta urasta. Hän on eittämättä
yksi 1900-luvun suurimmista mestareista.
Chagallin uskonnolliset juuret,
juutalainen tausta, näkyvät maalauksista erityisen hyvin, samoin
venäläinen kausi. Chagall syntyi Valko-Venäjällä, Vitebskissä,
asui sitten mm. Pariisissa, Berliinissä ja Yhdysvalloissa.
Loppuelämänsä hän vietti Etelä-Ranskassa Nizzan lähellä
Saint-Paul de Vencessä, missä kuoli 97-vuotiaana. Siellä on hänen
hautansa.
Chagallin maalaukset ovat usein
värikkäitä. Niissä on paljon eläimiä: lehmiä, kukkoja, vuohia
ja lentäviä sillejä. Ihmisetkin lentävät. Myös itseään ja
perheenjäseniään Chagall maalasi.
Taiteilija pystyy mihin vain. Hänen ei
tarvitse jossitella ja kysyä, että voivatko lehmät lentää. Ne
lentävät. Chagallin maalauksista tulee hyvälle tuulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti