Kolme naista ja äijä

Sain hyvää tarkoittavan neuvon, jonka mukaan saattaisin ehkä vielä viisastua, jos lukisin entistä enemmän naisten kirjoittamia kirjoja. Otin neuvosta vaarin. Marssin siltä istumalta kirjastoon ja lainasin kolme naiskirjailijan teosta, jotka olivat hyvin tyrkyllä ja vaikuttivat kiinnostavilta.

Naisten rinnalla hyvin oli esillä myös äijäproosan ykkösnimiin kuuluvan Reijo Mäen uutuus. Se kertoo turkulaisen baarifilosofin, novellikirjailija Luusalmen viisauksista. Lainasin senkin.

Aina kun puhutaan kolmesta naisesta, mieleeni muistuu entisen naapurini, säveltäjä Toni Edelmannin (Samulin isä) jylhä tulkinta Jussi Parviaisen sanoittamasta laulusta Koskin eilen kolmea naista www.youtube.com/watch?v=nCFcSvEuHyE. Ensimmäinen oli kaunis, toinen henkevä ja kolmas itki ravintolan pöydässä. Kuunnelkaa, niin pääsette tunnelmaan.

Nyt on kolmen naisen ja yhden äijän kirjat luettu. On arvion aika.

Eeva-Kaarina Aronen (Edda, Teos 2014)

Aronen kuuluu Niklas Herlinin Teoksen tallin kärkinimiin. Hänen edellinen kirjansa Kallorumpu oli Finlandia-ehdokkaana. Edda on kunnianhimoisesti toteutettu romaani, jossa töölölöistyttö muistelee menneitä 1950-luvun päiviä. Toinen taso kuvaa aikuista Eddaa, joka selvittää kotitalonsa mysteereitä. Aronen yrittää ehkä vähän liikaakin. Olisin pärjännyt ilman kirjaan ujutettuja islantilaisia Edda-sankaritaruja. Silti: mystinen, hyvä kirja!

Riikka Pulkkinen (Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Otava 2014)

Kun kirjalla on tuollainen nimi, se ei voi olla totaalisen huono. En ole aiemmin lukenut Pulkkisen kirjoja, vaikka hyllyssäni ovat niin Totta kuin Vieraskin. Tiedän kuitenkin, että hän on arvostettu nuorehko lahjakkuus. Tämä kirja on kevytsukellus nuorten naisten ihmeelliseen maailmaan. Kyllä tekstistä huomaa, että asialla on ammattilainen, vaikka jutut onkin kirjoitettu herttasarjojen, nyyrikkien ja perjantain hengessä. Naisista ihminen oppii!

Virpi Hämeen-Anttila (Yön sydän on jäätä, Otava 2014)

Virpi H-A on niin tuottelias kirjailija, että olen ajat sitten pudonnut kelkasta. Kova vauhti alkaa näkyä tuotannossa. Hitaampi tahti saattaisi synnyttää parempaa jälkeä.Tämä kirja on historiallisen dekkarisarjan avausosa. Liikutaan 1920-luvun Helsingissä, murhamysteereitä selvittää omatekoinen salapoliisi, sisäministeriön virkamies Karl Axel Björk. Kirjailija syventyy niin perusteellisesti aikakauden kuvaukseen, että dekkarin juonen kehittely ja jännitys uhkaavat jäädä sivuosaan.

Reijo Mäki (Novellikirjailija Luusalmi, Siivellä eläjä – Kohtaamisia enkeleiden kanssa, Otava 2015)

Kirjan nimi on monimutkainen. Kanteen on präntätty, että Reijo Mäen Novellikirjailija Luusalmi. Kirjailija mukamas sanoutuukin irti takakannessa, ettei hän ole kirjaa kirjoittanut. Turvallista on kuitenkin lähteä siitä, että Reijo Mäki, turkulaisen baarifilofian ykkönen ja suomalaisen äijäproosan kärkinimi, on tekstin takana. Vares-kirjoissa Luusalmi esiintyy sivuosassa, nyt hän on pääosassa. Hieman on väkinäistä äijäproosaa, mutta täydestä menee, jos Mäen tyylistä tykkää.