Terveisiä Lillen kaupungista

Minut houkuteltiin viime viikonlopuksi Lillen kaupunkiin Pohjois-Ranskaan mainostamalla, että siellä on eurooppalaisten naislakimiesten kokous. Innostuin heti. Naislakimies? Eikö olekin mielenkiintoista.

Jo junamatkalla Brysselistä Lilleen (36 minuuttia) sitten paljastui, että Lillessä onkin Euroopan naisjuristien kongressi. Enää ei puhuttu naislakimiehistä. En kääntynyt takaisin vaan ajattelin, että katsotaan mitä tuleman pitää.

Naiset pitivät kokouksiaan, minä kiertelin kaupunkia tuntikaupalla uuvuuksiin asti. Otin osaa paikallisten lihantuottajien mielenosoitukseen kotimaisen tuotannon puolesta. Mielenosoituksessa oli tarjolla syötäväksi sikaa ja juotavaksi olutta ja muita virvokkeita. Suosio oli suuri.

Lille on vanha kaupunki. Alueella lienee ollut asutusta jo toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Historiallisissa aikakirjoissa Lille mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1066.

Lillen vanha kaupunki on näkemisen arvoinen. Siellä on paljon hienoja rakennuksia, joista yksi kuuluisimmista on Flanderin kreivittären Jeanne Flanderilaisen vuonna 1236 perustama kreivittären sairaala. Se on nykyisin museona. Kreivitär itse johti Lillen kaupunkia 1200-luvulla.

Jeanne Flanderilainen sopi matkan teemaan hyvin, kun naistenpäiväkin oli ovella. Jo naistenpäivän aattona Lillen kaduilla näkyi pienimuotoisia mielenosoituksia, joihin osallistuin kadun varrella suosiota osoittaen.

Nyt tullaan matkan kohokohtaan. Sain nimittäin kutsun naisjuristien illalliselle. Epäröin, voinko mennä, kun tiesin, että paikalla on pelkästään naisia, vaikka olenkin melko kokenut siipiveikko. Silti: miten pärjää mies lähes sadan naisen illallisella?

Menin paikalle täynnä ennakkoluuloja. Ajattelin, että jos näyttää kamalalta, häivyn vähin äänin. Minut otettiin kuitenkin ystävällisesti vastaan. Huomasin, että illalliselle oli uskaltautunut pari muutakin miestä.

Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Pöytään kannettiin ostereita ja muita herkkuja eikä juomapuolessakaan ollut valittamista.

Isänmaallista mieltä nostatti se, että ainoan puheen illallisilla sai kunnian pitää Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa. Hänen palopuheensa naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta sai raikuvat aplodit.

Lievää hymyilyä naisten joukossa herätti, kun Linnainmaa kauhisteli, että Suomessa joissakin päiväkodeissa naistenpäivää juhlistettiin tyttöjen kynsien lakkauksella ja koruaskartelulla.

Kynsienlakkauksen sijaan Linnainmaa toivoi, että tyttöjä kannustettaisiin opiskelemaan matematiikkaa, luonnontieteitä sekä teknisiä ja kaupallisia aloja.

Mitä opin Lillen retkellä? No ainakin sen, että naisjuristikin on ihminen eikä mikään outo naislakimies.

(Kirjoitus on julkaistu Järviseudun Sanomissa 11.3.2015)