Kun kuulin, että Nokia neuvottelee
fuusiosta ranskalais-amerikkalaisen Alcatel-Lucentin kanssa,
pelästyin. Onko Nokia tekemässä jälleen jättimäisen
bisnesmokan?
Juuri ilmestyneessä kirjassaan Markku
Kuisma ja Pekka Seppänen listaavat Suomen pahimmat bisnesmokat
(Siltala 2015). Ykköseksi heidän listallaan yltää Nokia, joka
osti omia osakkeitaan lähes 19 miljardilla eurolla vuosina 2003-2008
ja mitätöi ne. Ne rahat menivät kuin hohtimet kaivoon.
Nokia on ylivoimainen ykkönen. Sonera
hukkasi ”vain” neljä miljardia umts-seikkailuissaan ja Stora
Enson Amerikan valloituksen tappiot olivat tätäkin vähäisemmät.
Suomalaiset ovat tiukkapipoja, joille
kelpaa kansainvälisessä vertailussa vain ykkössija. Kun
suomalaiset yrittävät kunnianhimoisesti kehittää
vallankumouksellisia tuotteita, ruotsalaiset kauppaavat maailmalla
yksinkertaisia ja halpoja huonekaluja sekä lähes ilmaisia huonosti
kestäviä vaatteita.
Suomalaiset keksivät, ruotsalaiset
myyvät. Olemmeko siis bisnesmokaajinakin maailman ykkösiä?
Kuisma ja Seppänen kirjoittavat
mokista pilke silmäkulmassa, vaikka aihe on mitä vakavin. Herrat
ymmärtävät mokaajia eivätkä halua leimata virheiden tekijöitä.
He toivovat, että virheistä opitaan.
Kaikki eivät mokaa. Kirjassa on myös
yksi menestystarina. Olkaamme siis positiivisia ja kertokaamme siitä,
mikä on hissiyhtiö Koneen menestyksen salaisuus. Vastaus saattaa
yllättää: menestyksen salaisuus ovat pikkujoulut!
Kone järjesti ensimmäisenä
suomalaisena yrityksenä henkilöstölleen pikkujoulut jo
1930-luvulla. Se kertoo paljon yrityskulttuurista. ”Yhtiö, joka on
ensimmäisenä järjestämässä työntekijöilleen juhlat, ei voi
olla huono yritys.”
Kone on kirjoittajien mukaan tehnyt
monet muutkin asiat nimenomaan ensimmäisenä, ennen muita, oman
päänsä mukaan. Ehkä juuri se on menestyksen resepti.
Menestykseen voi tietysti olla muitakin
syitä, kuten hyvä tuuri tai loistavat johtajat. Kuisman ja Seppäsen
mielestä Koneessa on ainakin yksi ominaisuus, joka erottaa sen
mokaajista. Kone on perheyritys, jossa on useiden sukupolvien ajan
ollut yksi ja ainoa omistajan valtaa käyttävä henkilö.
”Omistuksella on ollut paitsi kasvot, myös korvat, silmät ja
suu.”
Virkistävää on lukea, miten Kuisma
ja Seppänen kyseenalaistavat ajan henkeen kuuluvan yrityspäättäjien
ihailun. He irvailevat ns. huippujohtajille ja kirjoittavat, että
hyvä johtaja hukkaa miljoonan, huippujohtaja miljardin.
”Huippujohtamista ei taida olla olemassakaan. On vain johtamista.”
Kirjassa käydään perusteellisesti
läpi viime vuosikymmenien tunnetut epäonnistumiset, kuten Sonera,
Talvivaara, Valco, Olkiluoto, Nokia ja Stora-Enson Amerikan
valloitus. Teksti on asiantuntevaa ja opettavaista kenelle tahansa.
Kun aina sanotaan, että suomalaiset
ovat huonoja myymään, Kuisman ja Seppäsen aineisto todistaa, että
suomalaiset ovat huonoja ostamaan: Stora Enso, Metsä-Serla ja Kansa
ovat surullisia esimerkkejä kehnoista ostajista. Yksikään
suomalainen suuryritys ei ole koskaan onnistunut kunnolla
Yhdysvalloissa.
Onkohan pipo ollut liian kireällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti