Jaaha, metri juostu ja eväät syöty,
sanoo 1500 metrin lähtölaukauksen jälkeen ikämies Martti. Siihen
tiivistyy Jussi Seppäsen kertomuskokoelman (Kymmenottelu, WSOY 2015)
ydin, kun viisi seitsemänkymppistä miestä ampaisee 10-ottelun
viimeiseen lajiin 1500 metrin juoksuun.
Kertomuksen luvun Seppänen on nimennyt
kuoleman kierrokseksi ja sitä se näille ikämiehille onkin.
Kuolemankierros alkaa Seppäsen mukaan 700 metristä ja jatkuu 1100
metriin, siis toiseksi viimeinen kierros ja kymmenottelun hirvittävin
asia. ”Sen jälkeen helpottaa taas, koska viimeisen kierroksen
jaksaa aina.”
Mutta Paavo ei tällä kertaa jaksa.
Hän lyyhistyy kesken kaiken, ambulanssi tilataan ja Paavo viedään
sairaalaan. Hetken harkittuaan muut päättävät juosta kisan
kaikesta huolimatta loppuun: ”Paavolle jäisi tosi tympeä fiilis,
jos ei juostaisi loppuun.”
Jussi Seppäsen esikoisteos on
erilainen urheilukirja. Se on rakennettu 10-ottelun lajien mukaan.
Kirja on selkeästä rakenteestaan huolimatta hieman hajanainen.
Seppänen kirjoittaa useimmiten muusta kuin urheilusta ja sitten
kesken kaiken ikään kuin hätkähtää, että tämähän on
urheilukirja, ja panee muutaman urheilullisen viittauksen.
Kirjan motoksi Seppänen on jostakin
poiminut Tommi Evilän viisauden: ”Sanoja ilman tekoja. Kuka
tahansa pystyy siihen.” Kirjan parhaita lukuja onkin pituushyppyyn
keskittyvä luku, jossa neljä miestä muistelee Evilän MM-pronssia
juhannusaamuna klo 5.20 ja päättää lähteä hyppäämään
pituutta Eläintarhan kentälle. Sattuu kaikenlaista.
Muutama urheilun huippuhetki on kuvattu
omintakeiseen tyyliin. Sellainen on esimerkiksi Kimmo Kinnusen
MM-kulta Tokiossa 1991. Asiantuntijana on isä-Jorma, jota Kari Mänty
haastattelee televisiossa. Saamme tietää senkin, miksi naiset
heittävät huonosti keihästä:
”Mutta lantio ei saa antaa periksi!
Siksi naiset heittävät huonosti. Niillä on joustava ja pyöreä
lantio. Ei semmoisella lantiolla keihästä heitetä. Ei Heli
Rantanen eikä kukaan muukaan nainen. Kuvittele, jos äitisi
heittäisi keihästä.”
Urheiluhulluus voi johtaa todelliseen
hulluuteen. Seppänen kertoo miehestä, joka yrittää elää niin,
että voi joka vuosi ylittää riman korkeudessa oma ikä plus metri.
Seiväshyppy-luvussa yksi lakaisee Huopalahden aseman ulkoportaita
askelma kerrallaan alhaalta ylöspäin edeten ja toinen kiipeää
valomainostorniin logojen kirjaimia pitkin. Kauko Röyhkäkin saa
osansa, kun eräs nainen kostaa hänelle pieleen menneen elämänsä.
Kymmenottelussa
kirjailija Seppäsen askel sopi aika hyvin lankulle, vaikka ihan
nappisuoritusta ei vielä tullutkaan. Nuori mies ehtii hioa kuntoaan
niin, että seuraavalla kerralla häntä voidaan jo verrata Juhani
Peltoseen ja Elmoon, Tuomas Kyröön ja Miika Nousiaiseen, joiden
vanavedessä hän yltää kirkkaasti pistesijoille, joskaan ei aivan
mitalipallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti