Professori Timo
Vihavaisen uuden esseekokoelman nimi on Vanhan Venäjän paluu. Se on kirja,
jonka soisi kuluvan suomalaisten poliitikkojen, erityisesti nuorehkojen
avainministerien, kuten Alexander Stubbin ja Carl Haglundin, käsissä. Historian
tuntemus ei taida olla nykypoliitikkojen vahva laji.
Ei tarvitse hyväksyä
kaikkea mitä Venäjä tekee, mutta hyvä on ymmärtää taustoja. Vihavainen
kirjoittaa, että nyt tarjotaan venäläisille Suurta Venäjää ja vedotaan
isänmaallisuuteen viime vuosisadan alun pääministerin Stolypinin hengessä:
"Te haluatte suuria mullistuksia, me haluamme suuren Venäjän."
Venäjällä uskotaan
taas vahvasti slaavilaisten kansojen ylivertaiseen kulttuuriin. Slavofiilit
ovat korkeassa kurssissa. Itsetuntoa nostatetaan propagandalla länttä vastaan.
Lännenvastaisuuden lisäksi tärkeitä teemoja ovat Vihavaisen mukaan homofobia ja
pedofilian vastustaminen.
Symboliksi lännen
rappiosta kelpaa euroviisuvoittaja, parrakas nainen. Koko Eurooppa on parrakas
akka, kuuluu halventavaksi tarkoitettu määritelmä, jonka esitti venäläisessä
tv-ohjelmassa tunnettu päätoimittaja.
Vihavainen ymmärtää
venäläisiä, koska "kulttuurin nimellä kulkevissa esityksissä tarjoillaan
Euroopassa ja Amerikassa nykyään kaikenlaisia helppohintaisia tekeleitä, joiden
ottaminen vakavasti osoittaisi vain huumorintajun puutetta".
Professori Timo
Vihavainen kuuluu suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden eturiviin. Hän vetää
historiallisia pitkiä linjoja ja hänellä on myös kanttia kulkea valtavirran
poliittisia pintaliitäjiä ja ns. asiantuntijoita vastaan.
"Hysteerinen
kohkaaminen Venäjän uhasta ja krampinomainen turvaaminen sotilaalliseen
liittoutumiseen on älyllisesti helppohintaista käytöstä, joka sopii vanhoille
änkyröille ja iltapäivälehdille, mutta ei vastuunalaisille päättäjille. Siinä
myydään sotiemme henkinen perintö laihasta hernekeitosta", Vihavainen
kirjoittaa.
Jos Suomi olisi Naton
jäsen, me saisimme kunnian istua joissakin pöydissä Brysselissä, mutta missä me
istuisimme Venäjällä, Vihavainen kysyy. "Olisiko suurikin kunnia, ettemme
enää olisi mikään erikoistapaus tai peräti kummajainen, kuten sanovat ne, jotka
eivät ole Suomen historiasta mitään oppineet."
Professori kehottaa
rauhallisuuteen, vaikka kitkaa Suomen ja Venäjän suhteisiin saattaa syntyä myös
syistä, joihin itse emme voi vaikuttaa EU:n pakotteiden vuoksi. "Voi olla,
että Putin ansaitsisi turpaansa, mutta me voimme vain menettää, jos säntäämme
eturiviin sitä vaatimaan."
Jos Vihavainen olisi
poliitikko, hänet olisi ajat sitten leimattu suomettuneeksi menneisyyden
mieheksi, joka liikkuu harmaalla alueella. Vaikka ei olisi Vihavaisen kanssa
samaa mieltä, kirja kannattaa lukea. Tieto lisää paitsi tuskaa myös ymmärrystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti