Ajassa kiinni kuin Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci, 24, tietää mistä narusta pitää vetää, jotta syntyy menestyskirja. Kun sekoittaa muodikasta homoerotiikkaa, annoksen maahanmuuttajien ja entisen Jugoslavian ongelmia, perheväkivaltaa, kissoja ja käärmeitä eli eläinsymboliikkaa, syntyy "maaginen" esikoisromaani, joka voittaa Helsingin Sanomien vuoden esikoiskirjan tittelin.

Onnea voittajalle!

Kissani Jugoslavia on ajassa kiinni, kuten tavataan sanoa. Ajankohtaiset ja muodikkaat teemat uppoavat niihin, jotka kirjallisuuspalkinnoista päättävät. Ja lukijoita riittää.

Jussi Valtosen Finlandia-voittajakin (He eivät tiedä mitä tekevät) on ajassa kiinni. Se on sekoitus perhesuhteita, ajankuvaa, tulevaisuuden visioita ja pelottavia keksintöjä, eläinten oikeuksia ja ekoterrorismia.

Ennen vanhaan olikin tapana pitää hyvänä sellaista kirjallisuutta, joka on ajankohtaista ja puuttuu yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämän kammottavan velvoitteen sälyttivät viime vuosikymmeninä kirjallisuudelle ja teatterille tekopyhät porvarit ja tylsät vasemmistolaiset, kirjoittaa Juha Hurme Nyljetyt ajatukset -kirjassaan.

Hurme kärjistää: "Taide ei ole ikinä ajassa kiinni. Taide ei ole mukavaa. Taide ei selitä eikä opeta. Taide ei vikise, se vie ja panee sinut selkä seinää vasten, tarttuu raivelista kiinni ja sanoo: ajattele itse, kukaan ei nyt ehdi avuksi."

Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että en ajattele sen enempää, kun Hurme ajatteli noin hyvin puolestani. Jos joku ajattelee huomenna toisin ja paremmin, käännän takkini.

Kirjailijoita ei voi syyllistää siitä mitä he tekevät. He kirjoittavat mitä kirjoittavat. Lukijat lukevat ja kriitikot arvioivat eikä kirjoja kukaan voi asettaa objektiivisin perustein paremmuusjärjestykseen.

Kirjallisuuspalkinnot ovat luku sinänsä. Ne jos mitkä ovat ajassa kiinni ja se näkyy, kun palkintoja jaetaan.

Ei kirja tietenkään ole huono pelkästään sen takia, että käsittelee ajankohtaisia, ilmassa leijuvia aiheita. Vaikka esimerkiksi vuoden esikoiskirjailija tietoisesti flirttaileekin muodikkailla teemoilla, hän tekee sen taitavasti. Hän osaa kirjoittaa hyvää suomea. Pajtim Statovci on lahjakas nuorimies.

Jos joku kirjoittaisi nyt loistavan, mutta täysin epäajankohtaisen romaanin, jossa ei olisi homosuhteita, maahanmuuttajia eikä muutakaan ajankohtaista, vaiettaisiinko hänet unhon yöhön. Voiko nyt käydä niin, että kirjan erinomaisuus paljastuu vasta vuosien, ehkä vuosikymmenien jälkeen?

Kysyn vaan, kun en tiedä.