Tapasin nuoren diplomaatin Jan Storen ensimmäisen
kerran yli 30 vuotta sitten Wienissä.
Silloin hän lahjoitti
minulle Alfred Döblinin
klassikkoteoksen Berlin Alexanderplatz. Siitä
tein heti pikaisen johtopäätöksen,
että tämä
mies pääsee
vielä pitkälle.
Hiljattain eläkkeelle
jäänyt Store on
julkaissut ansiokkaat muistelmat, jotka keskittyvät
hänen toimintaansa
Euroopan ytimessä,
Brysselissä. Store
työskenteli kahteen
kertaan Brysselissä kaikkiaan
12 vuotta, viimeiset vuodet Suomen EU-edustuston päällikkönä.
Store kuului ulkoministeriön
virkamiesten ehdottomaan eliittiin. EU-suurlähettilään
pesti on UM:n tärkein ja
ehkä myös
työteliäin
virka.
Storen kirjan tärkeintä
antia ovat sisäpiirin
kuvaus Brysselin kabinettien toiminnasta ja Suomen roolista EU:ssa.
Kirja on paitsi henkilökohtaiset
muistelmat myös
oivallinen opaskirja.
Jos jaksaa kahlata kirjan läpi,
se palkitsee lukijansa. Pitkien asiajaksojen oheen Store sirottelee
mainioita anekdootteja ja henkilökuvia.
Sävy on kohtelias.
Työtoverit, niin
esimiehet kuin alaiset, ovat olleet erinomaisia. Ulkomaiset
kollegatkin kehutaan, erityisesti he, jotka osaavat asiansa ilman
papereita ja joiden huumori miellyttää
Storea.
Store on kuivan huumorin ystävä.
Hän on kuin harmaaksi
moitittu Herman van Rompuy, joka varoitti mediaa tekemästä
liian suurta numeroa harmaudestaan.
Kieli keskellä
suuta esitettyjen arvioiden kyljestä
voi löytää
pieniä piikkejäkin,
jos haluaa. Hämmentäviä
ovat Storen valitsemat episodit kohtaamisistaan presidentti
Halosen kanssa.
Store oli presidentin luona Antti Satulin johdolla
perustelemassa uusien edustustojen tarvetta, kun EU oli saamassa
uusia jäseniä.
Storen puheenvuoron jälkeen
Halonen tokaisi tylysti: "Ei minua tarvitse vakuuttaa, että
muissa jäsenmaissa
tarvitaan edustusto."
Unkarin Helsingin -suurlähettilään
illallisilla Store joutui puolustamaan golfin peluutaan sen jälkeen
kun Halonen oli aloittanut keskustelun toteamalla, että
formula ja golf eivät
ole urheilua. Kinastelun keskellä
Store alkoi jo pelätä
uransa puolesta, mutta kansliapäällikö
Jaakko Kalela viestitti pari päivää
myöhemmin, että
ei syytä huoleen.
Storen kirja on ylistyslaulu eurooppalaiselle
yhteistyölle. Se on
virkamiehen ylätason
näkökulma,
joskin Store tiedostaa arkielämästä
vieraantumisen vaarat.
Kun Store oli taas kerran puhumassa
yleisötilaisuudesa
neuvotteluista ja siitä miten
suomalaisilla oli tapana toimia EU:ssa, hänelle
esitettiin kohtelias kysymys: kenen kanssa te oikein neuvottelette?
Perusasiat ja alkuasetelma olivat jääneet
selvittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti