sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Minun Finlandia-ehdokkaani

Huomasin, että kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokasnimet julkistetaan perjantaina (6.11.). Kun minua ei ole huomattu valita lautakuntaan nimeämään ehdokkaita, nimitin itseni yhden miehen lautakunnaksi, joka julkistaa täten ehdokkaansa.

Ehdokkaat valitsin niistä kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut. Tämän säännön vahvistaa yksi poikkeus. En ole lukenut Laura Lindstedtin Oneironia, mutta olen lukenut siitä niin monta ylistävää arviota, että se on pakko ottaa listalle.

Karsin ehdokkaista ne, jotka ovat jo saaneet Finlandian, kuten Kari Hotakaisen, Sofi Oksasen,  Leena Krohnin ja Antti Tuurin. Heiltä on tänäkin vuonna julkaistu kelpo kirjat.

Pitemmittä puheitta tässä ovat ehdokkaani Finlandia-palkinnon saajaksi.

Laura Lindstedt: Oneiron, Teos
Katja Kettu: Yöperhonen, WSOY
Heidi Köngäs: Hertta, Otava
Kaj Korkea-aho: Paha kirja/Onda boken, Otava/Schildts&Söderströms
Anneli Kanto: Pyöveli, Gummerus
Karo Hämäläinen: Yksin, WSOY

Kolme hyvää varaehdokasta:
Matti Rönkä: Eino, Gummerus
J.P. Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään, WSOY
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit, Otava

Kuten huomaatte lista on tuttu ja turvallinen. Luulen, että minulta on jäänyt lukematta monta hyvää kirjaa varsinkin uusilta tekijöiltä ja pieniltä kustantamoilta. Ehdokkaaksi nouseekin todennäköisesti yksi ellei kaksi yllätysnimeä. Yllätysehdokkaat olisivat tervetulleita.

Veikkaan, että loppusuoralla voitosta kamppailevat tasaväkisesti Katja Kettu ja Laura Lindstedt.

Tämä nyt on tällaista kulttuurin pientä penkkiurheilua, jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Lopulta  yhden miehen eli valitsijadiktaattori Heikki Harman (Hector) kirjalliset mieltymykset ratkaisevat voittajan ja niistä mieltymyksistä en paljon tiedä.

Sinullakin saattaa olla oma suosikki Finlandia-voittajaksi.

(Kirjoitus on julkaistu Uudessa Suomessa 4.11.2015)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti