Kari Häkämies, 59, on se lahjakkaampi kuuluisista Häkämiehen veljeksistä, ainakin kirjailijana. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ei ole kirjoja kirjoittanut.
Häkämiehet ovat poliitikkosukua. Veljesten isä oli kansanedustaja ja isoisä Pietari toimi Luumäellä presidentti P.E. Svinhufvudin renkinä. Häkämiesten äiti taas on kotoisin Lapuan Tiistenjoelta, missä Karikin vietti lapsuuden kesiään. Joku voi sanoa, että se selittää kaiken.
Kirjailijaksi opitaan elämällä kirjailijan elämä, kuuluu vanha viisaus. Kari Häkämies on noudattanut tätä ohjetta kirjaimellisesti. Hänen elämästään riittäisi aineksia moneen romaaniin.
Häkämiehen viidennessä dekkarissa (Anteeksi ei voi antaa, Teos 2015) aiemmista kirjoista tuttu poliisikaksikko, Heikki Söder ja Matti Joronen, ratkoo Turussa outoja murhia, joiden ympärille kietoutuvat myös Suomen ja Venäjän presidentit.
Häkämies on hyvässä vedossa. Hän pitää langat hyvin käsissään, vaikka lukijaa hän harhauttaa monta kertaa uskomaan väärien henkilöiden syyllisyyteen. Sen verran läpinäkyviä harhautukset kuitenkin ovat, että lukija osaa odottaa jonkinlaista yllätysratkaisua.
Häkämies kirjoittaa hyvää suomea, varsinkin kun ottaa huomioon, että hän on entinen poliitikko ja nykyinen byrokraatti, Varsinais-Suomen maakuntajohtaja. Pidin siitä, että kirjailija ei turhia kikkaile. Kirjan rakenne on selkeä ja helppolukuinen. Kärryillä pysyy hyvin.
Itse odotan aina mielenkiinnolla, onko Häkämies ujuttanut kirjaansa sisäpiirin poliittisia heittoja, onhan hän myös presidentti Niinistön kaveri. Opin ainakin sen merkittävän asian, että presidentit eivät syö tilaisuuksissa, joissa ruoka noudetaan itse.
Kirjassa presidentin nimi on Kaarina Saarto. Tarkkaavainen lukija löytää halutessaan tekstistä pieniä piikkejä Suomen ensimmäisen naispresidentin suuntaan.
Presidentti Saarto puhui kriittisellä hetkellä seminaarissa ja turvatoimet olivat tiukat, mutta ylikonstaapeli Joronen ei ottanut tilannetta vakavasti: "Oikeita konnia naurattaisi, jos he tietäisivät, että koko koppalakkikoneisto on komennettu reheväperäisten rillipääfeministien turvaksi, kun nämä kailottavat kimeällä äänellä seksuaalisen tasa-arvon voimaannuttavasta vaikutuksesta seminaarissa, jossa ei ole yhtä ainoaa heteromiestä."
Yksi päähenkilöistä on vihreiden kauniiksi kehuttu europarlamentaarikko Pinja Meriluoto, joka harmitteli, ettei häntä oteta vakavasti. Tuttavalleen hän pauhasi: "Sinä kuulut niihin sovinisteihin, joiden ajatuksissa vihreiden kaikki naiset ovat rasvatukkaisia, lihavia lattarintoja, joilla on päässään pullonpohjasilmälasit."
Kuluneita ovat puheet vihreistä ja feministeistä, mutta annetaan anteeksi, vaikka kirjan nimi toista väittää, kuuluuhan Kari Häkämies Reijo Mäen ohella suomalaisen äijäproosan kärkikaartiin.
On onneksi isänmaalle, että Häkämies purkaa ylimääräisen energiansa kirjojen kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti