Vanhan viisauden mukaan onnellinen on se kansa, joka ei tarvitse sankareita. Ovatko venäläiset onnellisia vai onnettomia, kun Venäjällä on jälleen ryhdytty palvomaan sankareita? Yksi sankari on ylitse muiden: Vladimir Putin.
Presidentti Putin pönkittää itse omaa sankaruuttaan monin tavoin. Hänen ympärilleen on rakennettu sankarikultti, jolle ei löydy ainakaan lännessä vastinetta.
Venäjä-ekspertti, professori Timo Vihavainen on tehnyt kirjan Venäjän sankareista ja epäjumalista (Vladimir Suuresta Putiniin, Otava 2015). Hän taustoittaa ansiokkaasti sankareita historiasta nykypäivään. Venäjä on äärimmäisyyksien maa, jolle ei kelpaa kultainen keskitie.
Neuvostoliitossa oli paljon "sankareita", mutta kommunismin romahduksen jälkeen sankarit häipyivät taka-alalle. Uudet sankarit odottivat jo nurkan takana.
Muutos tapahtui Vihavaisen mukaan muutama vuosi sitten. Erityisesti Ukrainan kriisin yhteydessä Putinille on sovitettu sankarin viittaa. Sotasankaritkin ovat nousseet uuteen arvoon Venäjällä.
Venäjä oli neuvostokauden ja perestroikan jäljiltä polvillaan. Sitä jopa säälittiin ja halveksittiin. Länsi nöyryytti ja saneli ehtonsa ja Venäjä alistui. Nyt Putin esitellään miehenä, joka nosti Venäjän alennustilasta jaloilleen.
Venäjän propaganda kuvaa asian niin, että Putin puolustaa maataan aggressiivista länttä vastaan kuin Aleksanteri Nevski aikanaan. Näyttämisen halu on suuri, kuten on nähty Ukrainassa ja viimeksi Syyriassa.
Vihavainen on sitä mieltä, että niin Venäjällä kuin Putinilla on itsetunto-ongelmia. Historiantutkija heittäytyy kyökkipsykologiksi, kun hän arvioi Putinia: pienellä miehellä on pienen miehen ongelmat.
Maskuliininen sankari ei Vihavaisen mielestä yleensä ole ollut pikkumies Venäjällä eikä muuallakaan. Samaan hengenvetoon hän luettelee monia palvottuja johtajia, jotka ovat olleet lyhyitä: Napoleon, Hitler, Stalin, Suvorov.
Kun Putin vieraili aikoinaan Turussa Leningradin kaupungin edustajana, hän ei Vihavaisen mukaan erottunut tapetista. "Myös Stalin kuului noihin huomaamattomiin ja hiljaisiin, joita ymmärtämättömät ovat aina väheksyneet. Amerikassa heille olisi tarjottu diagnoosia ja hoitoa."
Venäjällä Putinia on markkinoitu jopa naisten miesihanteena, mikä ihmetyttää Vihavaista. Tätäkin propagandaa on tutkijan mukaan tehty Putinin valvonnassa ja vastaa hänen toiveitaan ja omakuvaansa: hyväkuntoinen, raitis, sivistynyt.
Putinin julkikuva on täynnä machoilua ja näyttämisen halua. Hän esiintyy julkisuudessa judomestarina, hän ratsastaa, sukeltaa, lentää, komentaa sota-alusta, ampuu tainnutusnuolen tiikeriin, esiintyy paidattomana, löytää vanhoja ruukkuja meren pohjasta, opastaa kurkia lentämällä niiden edellä riippuliitimellä ja lyöttäytyy moottoripyöräjengin siivelle.
Mitäpä ei mies tekisi katu-uskottavuutensa puolesta! Mutta miten käy Putinilta rock and roll?
Venäjällä on historian saatossa pystytetty ja kaadettu paljon patsaita. Vihavainen kysyy kirjansa lopussa, millaisen patsaan Sankari-Putin mahtaa aikanaan saada.
Kunnianosoituksia on Venäjän presidentti toki saanut jo nyt. Time-lehden vuoden mieheksi Putin valittiin viime vuonna. Saman kunnian sai Adolf Hitler vuonna 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti