Jari Sarasvuo on viekoittelun suurmestari. Ennen kuin aloin lukea hänen kirjaansa (Jari Sarasvuo: Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä, Otava 2015), minulla oli kriittinen ennakkoasenne sekä mieheen että kirjaan.
Jari Sarasvuo on "vaarallinen". Jos et ole varuillasi, hän puhuu sinut pyörryksiin alta aikayksikön. Minutkin hän viekoitteli, eikä edes puhumalla vaan kirjoittamalla, pitämään itsestään. Tässäpä meillä on mainio mies!
Sarasvuon elämäntarina on klassinen kertomus ryysyistä rikkauksiin, sen jälkeen karu pudotus maan pinnalle ja uusi alku. Ja mies on vasta 50-vuotias.
Sarasvuon avainsana on tarina. Tarinankerrontaan perustuvat myös hänen kiistellyt valmennusmenetelmänsä. Kirjakin on tarina paitsi Sarasvuosta ja hänen bisneksistään, myös liikekumppaneista, ystävistä ja vihamiehistä. Ennen kaikkea se on pitkä rakkauskirje Sarasvuon elämän ihmisille, joita hän kehuu vuolaasti.
Sarasvuo kirjoittaa tarinoista tähän tapaan: "Elämä on se tarina, jota itse itsellesi sepität. Minulle tarina oli työkalu, jolla saattoi tehdä rahaa. Me osasimme kertoa tarinoita. Isoja tarinoita. Sellaisia, jotka saivat asiakkaat ottamaan riskejä ja muuttamaan tekemisiään. Sellaisia tarinoita, joilla asiakas teki rahaa."
Sarasvuo antaa itsestään kuvan varsinaisena hyväntekijänä. Hän oli antelias pomo (kultaiset Rolexit kaikille työntekijöille), hän maksoi alaistensa velkoja, lohdutti ja antoi anteeksi niille, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet. Silloin kun rahaa tuli Trainer's Houseen ovista ja ikkunoista, oli varaa olla antelias ja höveli moneen suuntaan.
Sarasvuon tarina ei olisi uskottava, ellei siihen mahtuisi myös epäonnistumisia. Niistäkin Sarasvuo kertoo paljon esimerkkejä. Hän epäonnistui pörssiyhtiön toimitusjohtajana, vetäytyi nuolemaan haavojaan, firma meni yrityssaneeraukseen.
Uskottavaan tarinaan kuuluu itsekritiikki ja itsensä ruoskinta sopivassa määrin. Heikkouksia on Sarasvuollakin: "Olen hurskastelija. Minulla on mielenvikaista, neuroosin partaalla hoippuvaa huomiohakuisuutta ja epätervettä tarvetta miellyttää. Minä olen nokkela mutta hauras. Koska olen vilpitön."
Jossakin on varmaan nosteltu kulmakarvoja, kun Sarasvuo ilmoittaa juhlallisesti tavoitteekseen köyhyyden vähentämisen. Hän on idealisti bisnesmiehen valekaavussa. Enää hän ei kuitenkaan halua olla mikään yleishumaani hyväntekijä.
"Yleishyvyys on lurjusten ja hurskastelevien huikentelijoiden tapa. Aloin saada tarpeekseni omasta yleishyvyydestäni ja muusta hurskastelustani. Päätin tehdä jatkossa mitattavasti hyvää. Vastaan väheksyjille menestymällä. Siitä on todellista hyötyä kaikille."
Sarasvuo aloittaa kirjansa hihkaisulla: No huh, huh. Paljon sattuu, tapahtuu ja saa, kun intohimoinen yrittäjäpoika ei ymmärrä suojautua.
Omaa tarinaansa Sarasvuo pitää ainutlaatuisena. Hän ei tiedä ketään toista, jonka traaginen kamppailu ansaita tämänpuoleinen taivaspaikka olisi johtanut yhtä irvokkaaseen ahneuden ja anteeksiannon tanssiin.
Jari Sarasvuo on hämmentävä sekoitus kylmää liikemiestä, kuumaa agitaattoria, poliittista populistia ja tulisieluista saarnamiestä. Hän on rikas ja sanoo olevansa köyhien ystävä. Harvinainen tapaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti