(Kirjoitus on julkaistu Järviseudun Sanomissa 5.8.2015)
Entinen kansanedustaja ja ministeri, maanviljelysneuvos Veikko Savela (1919-2015) haudattiin lauantaina Lappajärvellä. Vaikka Savela asui viimeiset vuotensa Seinäjoella, on luontevaa, että hän sai viimeisen leposijansa Lappajärven rannalle.
Veikko Savelan hautajaiset oli vaikuttava tilaisuus. Samalla kun Savela haudattiin, päättyi yksi aikakausi Lappajärven historiassa. Veikko Savela oli 1900-luvun vaikutusvaltaisin lappajärveläinen.
Veikko Savelan arkulle laskettiin myös sotaveteraanien seppele. Se muistutti siitä, että Savela oli sodan kokenut mies, joka joutui nuorena miehenä koviin paikkoihin jatkosodan rintamalla.
Sodasta Veikko selvisi hengissä, vaikka haavoittuikin Kiestingissä. Sotareissulta muistoksi jäi rintaan lentänyt kranaatin sirpale.
Veikko Savelan poliittinen ura oli merkittävä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Hän oli myös korkea virkamies maatilahallituksessa eikä sovi unohtaa, että hän toimi myös maanviljelijänä kotitilallaan.
Veikko oli viimeinen elossa ollut Ahti Karjalaisen ensimmäisen hallituksen (1962-63) jäsen, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, kuten silloinen termi kuului. Sen jälkeen ei Lappajärveltä ole tullut ministeriä eikä kansanedustajaa. Kansanedustajan ura kesti 12 vuotta (1958-1970).
Muistan miten meillä kotona jännitettiin vuonna 1962, tuleeko Veikosta ministeri. Isällä oli ilmeisesti jotakin ennakkotietoa asiasta, koska asetuimme radion äärelle kuuntelemaan uutisia, kun ministerilista luettiin.
Veikko oli käytännönläheinen ja jalat maassa oleva poliitikko. Suhteellisuudentaju oli kohdallaan. Kansanedustajista ja ministereistä hän kertoi mielipiteensä, kun Esa Hyytinen haastatteli häntä sukukirjaan:
”Tavallisia ihmisiä ne on, ei niitä tartte kumarrella. Minäkin olen tällainen sattumakorpraali. Olen vaan sattunut olemaan joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa.”
Kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, tapasin satunnaisesti silloin tällöin Veikon. Asuin jossain vaiheessa Kruununhaassa ja Veikon työpaikka oli samoilla kulmilla. Aina kun vastaan satuttiin, Veikolla oli aikaa vaihtaa muutama sana nuoren opiskelijankin kanssa.
Mukava muisto on vuodelta 1972, kun olin Helsingin Sanomien kesätoimittajana. Minut lähetettiin Saimaan kanavan 10-vuotisjuhlaristeilylle, jossa Veikko Savela oli kunniavieraana. Hän oli ministeri, kun Neuvostoliitto vuokrasi alueitaan Saimaan kanavan rakentamiseksi. Vuokrasopimuksessa on ministeri Savelan nimi.
Viimeisen kerran tapasin Veikon, kun hän täytti 90 vuotta. Hän oli yhä terävässä kunnossa ja muisti pelasi hämmästyttävän hyvin.
Veikko Savela teki pitkän päivätyön Lappajärven, Järviseudun ja koko Suomen hyväksi. Hän oli suomalainen ja lappajärveläinen merkkimies.
JORMA MELLERI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti